voikko suomenpienhevosori, 146cm, syntynyt 10.08.2012 
VH12-018-0829
kasvattanut Milan talli, maahantuoja
*lumienkuli*,
omistaja Jenny (VRL-12948)
koulupainotteinen, ko: Vaativa A, re: 90cm
| Jälkeläiset | Saavutukset |
|---|---|
|
o/t. Alegren Ilmari
s. 20.05.2013
(e. Kalevan Joikutyttö) |
Luonteeltaan Aki on varsin miellyttävä ja reipas suomenhevonen. Se tulee toimeen takuulla jokaisen kanssa, eikä jätä ketään kylmäksi herttaisen luonteensa ansiosta. Se on hyvin ihmisystävällinen, mutta kuitenkin tarpeeksi haastava, eikä todellakaan mikään automaattinen robotti. Vaikka Akia helposti kuvailisikin yhteistyökykyiseksi ja rehelliseksi suomenhevoseksi, se osaa kuitenkin tarpeen tullen (ja ilmankin) olla hyvinkin omapäinen jästi. Siitä huolimatta vähän yksinkertainenkin Aki on kiltti kuin mikä.
Hoitotilanteissa Aki nauttii täysin siemauksin olostaan, mutta pidemmän päälle alkaa kyllästymään seisoskeluun. Se jaksaa helposti seisoskella viitisentoista minuuttia, mutta siitä pidemmät ajat tuntuvat olevan jo liian pitkiä. Ensin Aki saattaa lepuutella jalkojaan ja pörisee tyytyväisenä silmiään ummistellen, mutta jossain vaiheessa Aki aivan satavarmasti ilmoittaa milloin tulisi lopettaa. Se aloittaa epämääräisen steppailun ja hoitajansa tuuppimisen, kuin muka liiskatakseen ihmisen itsensä ja seinän väliin - todellisuudessa ori säpsähtää heti, kun sitä vähän tuikkasee takaisin kylkeen. Varusteita laittaessa Aki saattaa vaikuttaa hermostuneelta ja rauhattomalta, sillä sen yleisin tapa on keikkua puolelta toiselle, eritoten satulan alla. Kunhan satulan saa selkään, poitsukin rauhoittuu seisomaan paikalleen, joskin pullistelee oikein kahden hevosen edestä, ettei vyötä tarvitisi kiristää.
Kun sitten vihdoin päästään ratsaille, Aki osaa todellakin yllättää. Se saattaa vaikuttaa tavanomaiselta suomenputelta, jonka kanssa ei ihmeitä saada aikaan, josko hädintuskin taipuu tarvittaessa. Aki on kuitenkin pitkälle koulutettu ja taitava kouluratsu, joka omaa mielettömät liikkeet. Aki taitaa kilpailuissa kaikki helpot ja vaativat luokat. Se on erittäin yhteistyökykyinen ja herkkä ratsastettava, ja reagoi jokaiseen ratsastajan pieneenkin apuun. Aki on kuitenkin melko tarkka eritoten painoavuista, joten ratsastajan tulee ehdottomasti pystyä istumaan tiiviisti satulassa pomppimatta perunasäkin tavoin, muuten Aki muuttuu helposti rauhattomaksi ja karkailee kuolaimen alta vähän väliä. Se tarvitsee rauhallisen ja määrätietoisen ratsastajan, joka osaa käyttää apuja pehmeästi ja huomaamattomasti.
Kouluratsastuksen ohella Aki taitaa pienet esteet, mutta se tuppaa kuumumaan helposti esteradalla, eikä tästä syystä tahdo soveltua esteratsuksi. Yksittäisiä esteitä Akin kanssa voi oikein hyvin hyppiä, ja niistä se osaa nauttiakin. Maastossa oripoika on lennokas, mutta kuitenkin varmajalkainen ja tasainen ratsastettava. Sen kanssa voi huoletta kiitää pitkin peltoja ja maastopolkuja pelkäämättä, että hevonen säikähtäisi jotain. Aki on erittäin rohkea ja viihtyy maastossa niin yksin kuin suuremmassakin hevosporukassa.
Sukuselvitys
|
i. Nokitarina sph-o, vprt, 143cm |
ii. Rohmulan Nokiini sh-o, vkk, 149cm KTK-III |
iii. Koskenkorva † sh-o, vkk, 154cm VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, YLA2 |
|
iie. Nokipallero sph-t, prt, 144cm | ||
|
ie. Hopean Nallevaaka sh-t, 152cm |
iei. Nallemainen sh-o, rt, 154cm | |
|
iee. Pusuvaaka sh-t, m, 149cm | ||
|
e. Milan Varjo-Akko sph-t, rnvkk, 145cm |
ei. Kajo-Varjo sh-o, vkk, 150cm VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II |
eii. Peltopyy sh-o, tprt, 154cm Ch, KTK-III, ERJ-III, YLA2 |
|
eie. Aino-Kaisa † sph-t, vprt, 146cm KRJ-II, YLA2 | ||
|
ee. Pakkelitar HUI sph-t, prt, 140cm |
eei. Puukkojunkkari † sph-o, prt, 140cm VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2 | |
|
eee. Kamppisisko † sph-t, prt, 142cm SLA-II |
Kilpailut
15.01.2014 VSR, Suomenhevosten rotunäyttely, III-palkinto (tuom. Ram.)
KRJ Sijoituksia omalta/yhtä alemmalta tasolta yhteensä 70.
31.12.2013 - KRJ Cup - Kilpailukeskus Ginger - Vaativa B - 28/407 |
Päiväkirja
28. marraskuuta 2013 - kouluvalmennus, valmentajana J. Haapala (kirjoittanut omistaja)
Valmentamaan saapuessani vastassani oli upea voikko suomenhevosori ratsastajineen. Jenny kertoi lämmitelleensä Akin, joten pääsimmekin lähes heti työnmakuun. Aloitimme käynnissä pohkeenväistöin serpeentiinin tavoin uralta takaisin uralle aivan muutaman askeleen pätkiä. Jenny ratsasti oriaan eleettömin ja pehmein avuin, joten tasainen peräänanto näyttikin olevan itsestään selvyys tälle orille. Aki askelsi ja väisti todella upeasti, joten tehtävää meidän ei tarvinnut pitkään jatkaa. Pyysin ratsukkoa jatkamaan uraa myöten harjoitusravissa säilyttäen kokoajan pehmeän ja tasaisen tuntuman sekä letkeän mutta polkevan ravin. Pikkuhiljaa pyysin avotaivutusta lyhyillä sivuilla ja pitkillä sivuilla tuli ottaa noin nelisen askelta sulkua ja suoristaa, jonka jälkeen jälleen siirtää sulkutaivutukseen. Aki näytti toimivan kokoajan todella rennosti, sopivan energisesti ja vastasi ratsastajansa apuihin lähes moitteetta tehtävä toisensa perään. Ratsukon yhteistyö näytti saumattomalta! Laukassa alettiin hiomaan laukanvaihtoja suoralla uralla, alkuun vain muutamia per pitkäsivu ja niiden onnistuessa siirryttiin vaihtamaan yhä useammin ja useammin. Aki omaa todella hienon laukan ja vain kerran tuntuma ratsastajan kanssa kaikkosi Jennyn nojatessa hieman liikaa sisäjalustimelle. Laukanvaihdot alkoivat luistamaan näyttävästi, välillä Aki oli hieman kallistunut sisälle päin, jolloin pyysin Jennyä korjaamaan orinsa suoraksi sisäpohkeen ja ulkoohjan avustuksella. Pyysin ratsukon huilahtamaan käynnissä hetken, jonka jälkeen jatkoimme käynti-ravi siirtymä tehtävällä, joka oli yhdistetty keskiympyrään. Aki kuunteli ratsastajansa apuja lähes täydellisesti, Jennyä muistutin pitämään vatsalihakset siirtymissä jarruttajana ja myös syvälle satulaan istuminen oli tärkeää, jottei häiritsisi orin liikettä. Loppuun kehotin kävelemään pitkät ja rennot käynnit, sekä taivuttelemaan vielä jopa yliasetetusti ulos- ja sisälle päin.
16. syyskuuta 2013 - estevalmennus, valmentajana lumienkuli
Seuraavana maneesiin saapui estevalmennukseen Jenny ja hänen suomenhevosratsunsa Aki, joille olin lupautunut pitämään valmennuksen 90cm korkuisilla esteillä. Samalla kun itse laskisin esteiden korkeutta edellisen ratsukon jäljiltä, pyysin ratsukkoa suorittamaan alkulämmittelyt. Alkulämmittelyiden aikana huomasin, että Jennyn antamat avut olivat todella huomaamattomat, mutta silti napakat ja voisinkin veikata että juuri noiden erinomaisten apujen avulla Aki tottelikin ratsastajaansa niinkin hyvin. Pian pyysinkin ratsukkoa siirtymään esteille jotta pääsisimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen. Ratsukko siirtyikin kohti esteitä ja ensimäinen este ylittyi todella vaivattoman näköisesti, ihan kuin tämä parivaljakko olisi hypännyt esteitä koko ikänsä. Myös seuraavat esteet ylittyivät todella kauniin näköisesti ja Jenny antoi koko radan ajan ratsulleen erittäin huomaamattomia apuja, joita olisi ollut hankala huomata jos ei olisi keskittynyt kunnolla apujen seuraamiseen. Koska koko rata ylittyi jo ensimäisellä yrittämällä ilman yhtään ainoatakaan virhettä, pyysin ratsukkoa kokeilemaan koko rataa uudelleen. Myös tällä toisella yrittämällä ratsukko teki täysin virheettömän suorituksen, joten kehoitin Jennyä kehumaan ratsuansa todella paljon ja siirtymään sen jälkeen loppuverryttelyihin. Samalla kun ratsukko suoritti loppuverryttelyitä, kehuin ratsukon suoritusta ja yhteistyötä, sekä kerroin etten tämän valmennuksen perusteella keksinyt yhtäkään parannusehdotusta, joten ratsukon kannattaakin jatkaa samalla mallilla jatkossakin.
02. syyskuuta 2013 - kouluvalmennus, valmentajana lumienkuli
Viides valmennettava ratsukko oli tällä kertaa Jenny ja hänen suomenhevosensa Aki. Tällä ratsukolle oli tarkoituksena pitää kouluvalmennus tasolla vaativa a ja niinpä pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jottei aikaa pääsisi menemään hukkaan yhtään sekuntia. Ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle hieman helpompia tehtäviä ja senpä vuoksi ensimäinen tehtävä olikin koottu käynti, josta tuli siirtyä koottuun raviin ja sen jälkeen koottuun laukkaan. Jo tämän tehtävän aikana yllätyin suunnattomasti Akin taidoista, sillä ori reagoi samantien Jennyn antamiin apuihin ja ratsukko onnistuikin ensimäisessä tehtävässään virheettömästi. Seuraavaksi pyysinkin ratsukkoa tekemään laukanvaihdon joka kolmannella ja joka neljännellä askeleella. Jenny antoikin ratsulleen heti tehtävän kuullessaan napakat, mutta silti äärimmäisen huomaamattomat avut, joita en olisi edes huomannut jos en olisi kunnolla keskittynyt. Näiden täydellisten apujen lisäksi ratsukko onnistui tehtävässään äärimmäisen hyvin ja itse en voinut tehdä muuta kuin huokaista ihastuksesta. Pyysinkin ratsukkoa toistamaan saman tehtävän ja tälläkin kertaa suoritus oli aivan yhtä hieno kuin ensimäiselläkin kerralla. Seuraava ja viimeinen tehtävä oli puolipiruetti, jonka pyysin tekemään kahteen kertaan ja peräkkäin. Molemmilla kerroilla puolipiruetti onnistui kuin vettä vain ja minkäänlaisia virheitä en huomannut edelleenkään ratsukon toiminnassa. Tämän jälkeen pyysin Jennyä kehumaan ratsuaan ja siirtymään loppuverryttelyihin. Palautetta tästä valmennuksesta oli todella vaikea keksiä, sillä ratsukko ei tehnyt missään kohtaa yhtään virhettä ja senpä vuoksi kehoitinkin ratsukkoa vain jatkamaan jatkossakin samalla tapaa, josko taidot vaikka voisivat kehittyä entisestään.
