| Rotu, sukupuoli: | Suomenpienhevonen | Syntymäaika: | 01.03.2013  |
| Sukupuoli: | Ori | Rekisterinumero: | VH14-018-0386 |
| Säkäkorkeus: | 148cm | Kasvattaja: | Eero Virtala (evm) |
| Väri: | Rautiaankimo | Omistaja: | Jenny (VRL-12948) |
| Painotuslaji: | Estepainotus | Koulutustaso: | Ko: Helppo B, re: 80cm |
| Jälkeläiset | Saavutukset |
|---|---|
|
t. Huvitutin Aava
s. 15.02.2014
(e. Savimajan Lilian) t. Huvitutin Tiitu-Teresa s. 21.03.2014 (e. Sovinnon Karoliina) t. Huvitutin Vimpula s. 04.12.2014 (e. Primadonna) o. Huvitutin Pelimies s. 09.12.2014 (e. Ponipalleron Pikku-Nella) o. Puolimieli JEI s. 09.07.2015 (e. Riinan Rilla) t. Huvitutin Vilijonkka s. 20.12.2015 (e. Vilijaana) o. Huvitutin Aaroni s. 09.01.2016 (e. Likan Limetti) t. Huvitutin Viuhti s. 20.01.2016 (e. Vilijaana) t. Adinan Tähti-Tyttö s. 21.01.2016 (e. Sirun Vilukissa) o. Raitulan Elohopea s. ??.03.2016 (e. Tansaania) |
VIR MVA Ch- arvonimi myönnetty 08.03.2015 KTK-III palkittu huhtikuussa 2015 (pistein 15 + 14 + 16 + 17 = 62 p.) SLA-II palkittu marraskuussa 2015 (pistein 12 (3+3+3+3) + 22 + 22 + 20 + 11 = 87 p.) ERJ-II palkittu marraskuussa 2015 (pistein 7 + 40 + 14 + 20 + 15 = 96 p.) VSR:n Jälkeläisluokka C- maininta myönnetty 15.11.2015 YLA2 palkittu maaliskuussa 2016 (pistein 25 (16+9) + 33 (21+12) + 17 + 12 + 4 = 91 p.) |
Tähdenlennon Aarre omaa hyvin ihastuttavan luonteen. Ensisilmäyksellä sitä tuskin uskoisi edes oriksi sen rauhallisen olemuksen takia. Arttu jaksaa innostua aina kaikista uusista asioista, se pitää oppimisesta ja on hoitajien kanssa erittäin yhteistyönhaluinen - voisiko enempää toivoa? Tietenkin, koska orihan on kyseessä, omaa se paljon tahdonvoimaa ja jos se saa jotain päähänsä, niin sitähän ei sitten kukaan pidättele. Arttu osaa yleensä käyttäytyä joka tilanteessa esimerkillisesti, se ei pompi ympäriinsä ja riehu turhia, vaan seisoo nätisti oman hoitajansa vierellä. Arttu on lempeän luonteensa ansiosta sellainen hevonen, jota voivat huoletta käsitellä myös lapset, tämä orihan ei koskaan pahastu ylimääräisistä rapsutuksista tai porkkananpaloista. Luonteensa puolesta ori on myös täydellinen estehevonen, se ei ole ollenkaan hätäinen, eikä se kohella, vaan suorittaa asiansa loppuun asti kunnolla.
Hoidettaessa Arttu ei ole ollenkaan vaativa, esimerkiksi ratsastusvalmiuteen sen saa vaivatta muutamassa minuutissa. Kun Artun karsinaan astuu, on se luultavasti korvat hörössä ovella vastassa karsinaan tulijaa. Yleensä oria ei tarvitse laittaa kiinni harjauksen ja varustamisen ajaksi, sillä se pysyy nätisti paikoillaan pienestä käskystäkin. Harjaamisesta ori nauttii täysin, se alkaa lepuuttamaan takajalkaansa ja ummistaa silmänsä - näin pienellä toimenpiteellä saadaan Arttu rentoutumaan. Pään harjaus ei ole herran mielestä maailman ihanin asia, mutta pienen taistelun jälkeen ori yleensä luovuttaa. Kavioiden puhdistus onnistuu todella helposti: kun hoitaja on ottanut yhden kavion maasta käteensä, Arttu nostaa loput jalat itsestään. Välillä ori tosin alkaa vetämään kaviotaan pois hoitajan otteesta, mutta silloin on vain topakasti kiellettävä hevosta. Varusteiden laittokaan ei kuulu tämän hevosen mielipuuhiin, mutta antaa se silti varustaa itsensä nätisti. Satuloidessa Arttu tietenkin luimii, pullistelee hieman ja ehkä nostelee takakaviotaan. Näistä viesteistä huolimatta satulavyö menee helposti kiinni, eikä sen kanssa tule suurempia ongelmia. Suitsiessa Arttu pitää päänsä kiltisti alhaalla ja ottaa kuolaimetkin suuhun vastustelematta. Yleisesti Arttu on siis helppo hoidettava, joka ei hoitajaltaan paljoa vaadi.
Ratsastaessa ori osaa olla mukava, nöyrä ratsu, mutta se riippuu täysin päivästä. Selästä se osaa olla aika ailahteleva. Mikäli tunti alkaa hyvin Artun kulkiessa reippaasti, saattaa se päättyä aivan toisenlaisissa merkeissä. Orin selkään noustessa se pysyy hyvin paikoillaan, odottaen merkkiä milloin saa lähteä eteenpäin. Arttu ei omaa ratsastessa vakionopeutta, välillä se on hyvinkin laiska ja välillä kiitää hirmuista vauhtia. Hyvällä ratsastajalla ori on todella kaunista katseltavaa kilparadoilla, mikäli se vain jaksaa keskittyä asiaan ja kuunnella ratsastajaansa. Tähän mennessä orin suurin pahe on ollut juuri se, ettei se ratsastaessa jaksa enää totella ratsastajaansa, vaan lähtee kulkemaan aivan päinvastoin koetellakseen selässä istuvan hermoja. Mutta tosiaan, mikäli Artun saa kulkemaan nätisti, paljastuu siitä suorastaan unelmien hevonen. Ori kuuntelee parhaiten pohje-, sekä ääniapuja, joilla sen saakin parhaiten liikkumaan eteen. Suustaan Arttu on erittäin kova, turha riuhtominen ohjasta ei siis ainakaan paranna luultavasti valmiiksi tukalia tilanteita. Esteratsastus on tämän hevosen ehdoton vahvuus. Arttu omaa hyvän hyppytyylin, ainoat miinukset alkavat tulla siinä vaiheessa, kun Arttu alkaa vähän kuumeta ja lähtee menemään hirmuisella vauhdilla ryöstäen. Ori vaatiikin esteillä selkäänsä hieman kokeneemman ratsastajan. Maastossa Muskotti on hyvin varmajalkainen, se ei säiky lähes mitään, eikä turhia kyttäile. Muutenkin se kulkee hyvin rauhallisesti, olipa seurassa hevostoveri tai ei. Vaikka ori osaakin olla ratsastaessa hieman haastava, on se silti myös hyvä opetushevonen aloitteleville ratsastajille.
Arttu on suorastaan ihanteellinen kilpahevonen - se on hyvin varma, reipas, eikä se aristele uusiakaan paikkoja. Matkat kisapaikoille onnistuvat tämän hevosen kanssa hyvin, Arttu menee tallin pihassa nätisti traileriin, eikä lastauksessa tule muutenkaan orin kanssa suurempia ongelmia. Arttu malttaa pitkätkin matkat seisoa aloillaan, eikä välttämättä tarvitse edes hevostoveria mukaan. Kun kilpapaikalle saavutaan, käyttäytyy herra rauhallisesti. Se ei näe hyödykseen hötkyillä ympäriinsä, vaan pysyy porukoidensa lähettyvillä. Tietenkin uudet paikat ovat aina mielenkiintoisia, lisäksi kun ympärillä pyörii paljon uusia hevostuttavuuksia ja näin ollen Arttu ei ehkä niin hyvin keskity olennaisiin asioihin kuin kotitallilla. Lämmittelyt ovat kisoissa orin kanssa hyvin tärkeitä, mikäli ei halua että itse kilpasuoritus on pelkkää häsläystä ja sitä, kun Arttu ei jaksaisi kuunnella ratsastajaansa. Kun suoritus alkaa, tajuaa Arttu kuitenkin sen, ettei nyt olla kotitallilla estevalmennuksessa ja yrittääkin parhaansa mukaan keskittyä ja totella. Orilla kilpaillaan esteratsastuksen parissa 80cm luokkia, joissa sijoittuminen riippuu täysin siitä, millä tuulella Arttu on.
Sukuselvitys
|
i. Kingin Kaappaus sh-o, rtkm, 150cm ei virtuaalimaailmassa |
ii. Saaran Hurrikaani sh-o, tprt, 153cm ei virtuaalimaailmassa |
iii. Morin Poika ei virtuaalimaailmassa |
|
iie. Lumottu Kaunotar ei virtuaalimaailmassa | ||
|
ie. Hovin Eloisa sh-t, rtkm, 149cm ei virtuaalimaailmassa |
iei. Sotilas ei virtuaalimaailmassa | |
|
iee. Surusilmä ei virtuaalimaailmassa | ||
|
e. Anjan Tulisielu sh-t, tprt, 146cm ei virtuaalimaailmassa |
ei. Tukkijätkän Ralli sh-o, prt, 145cm ei virtuaalimaailmassa |
eii. Tukkijätkä ei virtuaalimaailmassa |
|
eie. Keskiyön Pilvi ei virtuaalimaailmassa | ||
|
ee. Sädekehä sh-t, prt, 155cm ei virtuaalimaailmassa |
eei. Kristianin Huijari ei virtuaalimaailmassa | |
|
eee. Draamakuningatar ei virtuaalimaailmassa |
Isä Kingin Kaappaus on rautiaankimo, 150cm korkea suomenhevosori, joka on luonteeltaan isänisänsä tapaan erittäin orimainen ja rasavilli. Estepainotteinen herra on nykyisin jäänyt jo virallisesti eläkkeelle, mutta kilpailee kuitenkin satunnaisesti 80cm tason esteluokissa. Menestystä Kingi niitti nuoruusvuosina runsaasti, joten eläkepäivien huonot sijoitukset ei enää haittaa. Siinä missä Kingi menestyi painotuslajissaan, samaa ei voi sanoa näyttelyistä. Tämä herra ei todellakaan ole komeimmasta päästä, eikä edes järin rodunomaisen näköinen joten kysyntää jalostukseen löytyy vain menestyksen vuoksi. Tällä hetkellä Kingillä on jälkeläisiä kaksitoista.
Isänisä Saaran Hurrikaani oli tummanpunarautias, 153cm korkea suomenhevosori joka periytti erittäin vahvasti omaa upeaa rautiasta väritystään. Lähes kaikki orin kahdestakymmenestä jälkeläisestä omaa isänsä värityksen vaikka varsan emänä olisi ollut minkä tahansa värinen tamma. Kilpakentillä ori pärjäsi omassa painotuslajissaan, esteratsastuksessa hyvin vahvasti. Menestyksen myötä kysyntää jalostukselle oli runsaasti vielä senkin jälkeen, kun ori oli siirtynyt täyseläkkeelle. 26-vuotisen elämänsä aikana Hurrikaani ehti vierailla myös näyttelyissä kohtalaisella menestyksellä.
Isänemä Hovin Eloisa oli rautiaankimo, 149cm korkea suomenhevostamma, joka kilpaili suhteellisen hyvällä menestyksellä painotuslajissaan esteratsastuksessa. Elisa omisti mahtavan suorituskyvyn ja se tahtoi aina miellyttää ihmisiä. Tämän vuoksi tammalla oli äärimmäisen mukava ratsastaa. Tottakai sijoituksia ja voittojakin ropisi todella kovaa vauhtia juurikin tuon suuren suorituskyvyn vuoksi. Jälkeläisiä tämä neiti ehti elämänsä aikana saamaan vain yhden kappaleen.
Emä Anjan Tulisielu oli tummanpunarautias, 146cm korkea suomenpienhevostamma jolla kilpailtiin suhteellisen tasaisesti kenttä- sekä estekilpailuissa. Sijoituksia kerättiin molemmista lajeista kohtuullisesti. Vaikka Tuuli ehti kilpailla runsaasti, ei tamman elämä kuitenkaan jatkunut kovinkaan pitkään. Tuuli menehtyi tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa, kun sitä oltiin kuljettamassa kotiin kantakirjaustilaisuudesta vain 13-vuoden ikäisenä. Jälkeläisiäkin Tuuli ehti saamaan vain yhden, mutta ainakin neiti pääsi jatkamaan sukuaan.
Emänisä Tukkijätkän Ralli oli punarautias, 145cm korkea suomenpienhevosori jolla kilpailtiin sekä este-, että kenttäratsastuksessa. Vaikka menestys olikin kohtuullista molemmissa lajeissa, oli ori kuitenkin selvästi parempi esteratsastuksessa. Luonteeltaan tämä herra oli herkästi jekkuja keksivä ja siksi monet Ranen kanssa toimivat ihmiset saivatkin vain harmaita hiuksia, vaikka tarkoituksena olisi ollut kiva yhteishetki komean orin kanssa. Tämän herran omistaja halusi viedä ratsunsa vain yhteen laatuarvosteluun, päätettiin Rane viedä esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun arvosteltavaksi ja ilmeisesti päätös oli aivan oikea. Kotiin vietiin tuliaisiksi tilaisuudesta ensimäinen palkinto. Jälkeläisiä Rane sai kahdeksantoista.
Emänemä Sädekehä oli punarautias, 155cm korkea, esteratsastuspainotteinen suomenhevostamma, joka omasi erittäin kauniit sekä lennokkaat askeleet ja pärjäsi niiden ansiosta painotuslajissaan erityisen hyvin. Tämän tamman kanssa kilpailtiin nimittäin jopa kansainvälisellä tasolla. Useat jaksoivatkin hämmästellä neidin osaavuutta, vaikka osaaminen olikin varmasti suurimmilta osin kiinni Säteen omistajasta, joka oli yksi Suomen sen ajan tunnetuimmista esteratsastajista. Omistajan mielestä ulkopuolisten arvostelut olivat kumminkin aivan turhia ja senpä vuoksi tammaa ei viety ikinä mikäänlaisiin laatuarvosteluihin eikä kantakirjauksiin. 28-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin menehtynyt Säde sai elämänsä aikana kahdeksan jälkeläistä.
Kilpailut
(2x MVA-SERT, 5x irtoSERT)
12.06.2014 NJ, Kärmeniemi, irtoSERT (LKV2), päätuom. Kerppa
17.06.2014 NJ, Micram Raceponies, irtoSERT (LKV3), päätuom. Kerppa
31.08.2014 NJ, Whispering Heaven, irtoSERT (LKV1), päätuom. Kerppa
14.09.2014 NJ, Vaapukka, irtoSERT (LKV5), päätuom. Kerppa
15.12.2014 NJ, Huvitutti, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jade
16.12.2014 NJ, Delmenhorst, irtoSERT (LKV2), päätuom. Welby
19.12.2014 NJ, Taikakuun Kartano, MVA-SERT (BIS5), päätuom. Welby
15.05.2015 VSR, Suomenhevosten rotunäyttely, III-palkinto (tuom. alaera)
(laji: sijoitukset: voitto - toinen sija - kolmas sija)
Esteratsastus: 56: 11 - 8 - 11
|
06.04.2014 ERJ Huvitutti 80cm 4/40 11.04.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 24.04.2014 ERJ Huvitus 80cm 3/40 26.04.2014 ERJ Huvitus 80cm 6/40 27.04.2014 ERJ Huvitus 80cm 2/40 28.04.2014 ERJ Huvitus 80cm 2/40 28.04.2014 ERJ Muiston Suomenhevoset 80cm 3/40 29.04.2014 ERJ Muiston Suomenhevoset 80cm 6/40 30.04.2014 ERJ Muiston Suomenhevoset 80cm 5/40 07.05.2014 ERJ Huvitutti 80cm 6/40 08.05.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 12.05.2014 ERJ Huvitutti 80cm 6/40 15.05.2014 ERJ Huvitutti 80cm 4/40 16.05.2014 ERJ Huvitutti 80cm 4/40 02.06.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 07.06.2014 ERJ Muiston suomenhevoset 80cm 2/40 08.06.2014 ERJ Huvitutti 80cm 6/40 08.06.2014 ERJ Muiston suomenhevoset 80cm 4/40 14.06.2014 ERJ Hengenvaara 80cm 5/50 20.06.2014 ERJ Virtuaalitalli Wuki 80cm 3/62 |
03.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 5/40 04.07.2014 ERJ Team Obnoxious 80cm 01/30 04.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 06.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 3/40 06.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 07.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 5/40 08.07.2014 ERJ Huvitutti 80cm 1/40 09.07.2014 ERJ Elisan yksityiset 80cm 01/30 31.07.2014 ERJ Rätvänä 80cm 5/30 01.08.2014 ERJ Lai'e Welsh 80cm 3/30 03.08.2014 ERJ Lai'e Welsh 80cm 1/30 09.08.2014 ERJ Lai'e Welsh 80cm 5/30 05.08.2014 ERJ Huvitutti 80cm 2/40 11.08.2014 ERJ Huvitutti 80cm 3/40 12.08.2014 ERJ Huvitutti 80cm 5/40 15.08.2014 ERJ Huvitutti 80cm 3/40 18.08.2014 ERJ Huvitutti 80cm 6/40 28.08.2014 ERJ Mörkövaara 80cm 2/40 29.08.2014 ERJ Stall Ahlstedt 80cm 4/40 29.08.2014 ERJ Stall Ahlstedt 80cm 4/40 |
30.08.2014 ERJ Stall Ahlstedt 80cm 5/40 30.08.2014 ERJ Mörkövaara 80cm 1/40 02.09.2014 ERJ Heartland 80cm 2/50 03.09.2014 ERJ Pirunkorpi 80cm 3/50 04.09.2014 ERJ Marvel Ponies 80cm 1/36 04.09.2014 ERJ Marvel Ponies 80cm 6/40 05.09.2014 ERJ Heartland 80cm 7/50 06.09.2014 ERJ Pirunkorpi 80cm 2/50 07.09.2014 ERJ Crayon 80cm 1/50 10.09.2014 ERJ Pirunkorpi 80cm 5/50 12.09.2014 ERJ Saanilan Suomenhevoset 80cm 5/30 15.09.2014 ERJ Crayon 80cm 3/30 15.09.2014 ERJ Saanilan Suomenhevoset 80cm 3/30 17.09.2014 ERJ Crayon 80cm 1/30 18.09.2014 ERJ Saanilan Suomenhevoset 80cm 3/30 19.09.2014 ERJ Crayon 80cm 2/30 |
Päiväkirja
20. lokakuuta 2015 - Estevalmennus, valmentajana Juuli (kirjoittanut omistaja)
Jennyn ja Artun suorittaessa verryttelyä kasasin kentälle lyhyen, mutta notkeutta vaativan radan. Aiheenamme olivat siis tiukat
käännökset, joissa Artulta vaadittiin notkeutta ja ratsastajalta hyvin suunniteltuja ja toteutettuja apuja. Otimme verryttelyn loppuun
vielä kahdeksikkoa ravissa ja käynnissä, koska ori näytti hitusen jäykältä. Jenny sai suostutella pitkään oriaan taipumaan kunnolla,
mutta lopulta Arttu saatiin notkeaksi, ja ori alkoikin liikkumaan oikein mukavasti eteenpäin. Toiseen suuntaan oli sama juttu ja
tällä kertaa meni hieman pidempään saada Arttu taipumaan. Alussa se tuntui hieman hangoittelevan vastaan ja kyseenalaistamaan Jennynn
apuja. Pienen välien selvittelyn jälkeen Jenny sai Artun kuitenkin taipumaan myös toiseen suuntaan. Verryttelyhypyiksi otimme pari
matalaa estettä, joissa ei ollut mitään ihmeellistä. Arttua tämä ei tuntunut miellyttävän, se olisi halunnut jotain vaativampaa. Ori
nimittäin hyppäsi verryttelyhypyt hyvin vaatimattomasti ja puomeja hipoen. Helpoilla esteillä en kauaa ratsukkoa kiusannut, kun
aloimme jo tutustua itse tehtävään. Rata tulisi vaatimaan ratsukolta kuuliaisuutta ja erityisesti tarkkuutta. Radassa oli yhteensä
viisi estettä ja tulimme koko radan heti kerralla. Jo ensimmäisen esteen jälkeen huomasin, että Arttu laukkasi aivan liian pitkänä ja
Jennyn ulottumattomissa. Toiselle esteelle lähestyminen menikin aivan pieleen ja Arttu hädin tuskin pääsi esteen yli, kun tuli aivan
vinossa. Puhalsin pelin seis. Huomautin asiasta Jennyä ja aloitimme radan alusta. Nyt ratsastajan sisäestäessä ongelman, alkoi meno
näyttämään paljon paremmalta. Tosin välillä Artun laukka venyi pitkäksi, mutta ennen estettä Jenny sai sen kuitenkin hallintaan.
Tulimme radan vielä toisesta suunnasta ja tällä kertaa ilman mitään ongelmia.
01. elokuuta 2015 - Estevalmennus, valmentajana Pierra
Saavuin valmentamaan Arttu-nimistä suomenhevosoria, jota verryteltiin jo kentällä täysi tohina päällä. Ori liikkui reippaasti,
vaikka yrittikin hieman luistaa työnteosta etenkin kulmissa. Ratsukon puomityöskentely oli kuitenkin hyvän näköistä hevosen
liikkuessa sulavasti ja astellessa tarkasti puomien yli. Korotin muutaman puomin pieniksi kavaleteiksi, jotta Arttu saisi vielä
tehokkaampaa tarkkuustreeniä. Isoille esteille siirryttäessämme orissa alkoi näkyä merkkejä ylienergisyydestä, ja tämä koittikin
pariin otteeseen rynniä esteelle. Ratsastaja pisti ratsunsa kuitenkin nopeasti kuriin, ja käskin häntä tekemään pari volttia hevosen
rauhoittamiseksi. Otimmekin tavaksi tehdä aina pienen ympyrän ennen estettä, jottei Artulla olisi aikaa lähteä kaahottelemaan. Hypyt
ori hoiti kuitenkin näppärästi, ja tämä keskittyi loppuun asti laskeutuen pehmeästi. Viimeiseksi otimme pari kertaa kolmen esteen
sarjan, jossa viimeinen este oli kaarevalla uralla. Suoralla uralla ori teki melko mutkaisen lähestymisen, mutta kaarroksessa
olevalle esteelle lähestyminen oli hyvin onnistunut Artun asettuessa nätisti ja sovittaen askeleensa hyvin esteelle. Loppuajan teimme
vielä yksinkertaisia puomiharjoituksia, minkä jälkeen ratsukko aloitti itsenäiset loppuverryttelyt.
14. heinäkuuta 2015 - Estevalmennus, valmentajana Juuli (kirjoittanut omistaja)
Saapuessani kerrankin etuajassa tallipihaan, oli Jenny vasta nousemassa Tähdenlennon Aarteen selkään. Heti, kun ratsastaja istui
tukevasti ratsunsa selässä, ryhdyimme hommiin. Alkuverryttelyssä Arttu oli hieman tahmea, mutta kovin yhteistyöhaluinen ja nöyrän
oloinen. Se liikkui pienestäkin avusta, mutta Jenny sai silti ratsastaa sitä eteen ja herätellä sen aamu-unistaan työntekoon.
Aloitimme harjoitukset tulemalla kaarevalla uralla kahta kavalettia, joiden väliin tuli jäädä 3-4 laukkaa. Se selvästi herätteli
Arttuakin hyppyihin, sillä se alkoi jopa innostua päästessään vähän hyppimään ja suorastaan pörisi kuin höyryjuna esteiden välillä.
Se ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt käsistä tai ollut rauhaton, vaan kulki kauniisti läpi kropastaan ja rehellisesti avuilla.
Kavaleteissa ei ollut sen kummempaa mainittavaa, joten siirryttiin seuraavaan tehtävään, mikä oli kahdeksikon muotoon pystytetty
muutama pystyeste, joita ratsastettiin koko kenttää hyödyntäen. Tarkoitus oli saada aktivoitua laukkaa ja laukanvaihtoja esteiden
päällä. Alkuun Arttu ei oikein hoksannut laukanvaihto-ideaa ja suorastaan rynni esteiden lävitse, vaikka se niin kovin rauhallisesti
suorittikin ensimmäisen tehtävän. Toistoja toistojen perään, ja ori alkoi pikkuhiljaa ymmärtää homman ideaa ja vaihdotkin alkoivat
sujua varsin mallikkaasti. Lyhyen hengähdystauon jälkeen hypättiin vielä pientä rataa, joka sisälsi näitä pystyjä, sarjan sekä
kaarevalla uralla olevat pari pienempää estettä. Radalla ei tullut sen suurempia ongelmia, ainoastaan muutama tiukka kaarre sai sen
hieman kaatumaan sisään ja täten menettämään laukan rytmiä, mikä taasen heijastui huonona lähestymisenä seuraavalle esteelle. Jenny
ratsasti kuitenkin taitavasti ja osasi ennakoida hevoselle haasteellisia kohtia, joten muutaman kierroksen jälkeen meno alkoi näyttää
oikein kivalta. Loppuun kehotin Jennyä vielä ratsastamaan huolelliset eteen-alas-verryttelyt.
31. joulukuuta 2014 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kamala nenän jäädyttävä pakkanen ja niskavilloihin pureva tuuli eivät kovasti houkutelleet maastoretkelle, mutta en aikonut perääntyä,
kun päätös oli jo tehty. Iskin pipon syvemmälle päähän, kiristin kaulahuivin tiukemmalle ja lähdin hakemaan Arttua tarhasta. Oria ei
pureva pakkanen näyttänyt haittaavan lainkaan, se oli oikeastaan intoa puhkuen portilla vastassa hytisevää omistajaansa. Kiinnitin
narun orin riimuun ja riensin korskuvan orin vieressä äkkiä talliin, jossa oli onneksi kotoisan lämmintä. Riisuin orilta loimen ja
hiljaa mielessäni toivoin ilman kirkastuvan, jotta ulos lähtö olisi mielekkäämpää. En ymmärrä miten pieni pakkanen voi tuntua näin
kamalalta. Ja se tuuli...
Harjailin Arttua aivan kaikessa rauhassa ja nautin sen seurasta, kun se oli erityisen rauhallisella tuulella. Laitoin joka jalkaan
suojat ja varustin hevosen valmiiksi. Kuin ihmeen kaupalla oli taivaanisä kuullut rukoukseni ja laittoi auringon paistamaan.
Mielialani nousi hetkessä ja pakkasesta välittämättä, nousin orin selkään ja ohjasin sen metsäpolulle, joka lähtee tallipihasta.
Parin viime päivän aikana satanut lumi peitti maan niin laajalti, kuin silmä vain kantoi. Ilma oli selkeä ja aurinko paistoi pilvien
lomasta. Pakkanen paukkui ja sai uloshengityksen aikana tulemaan höyryä. Vaikka olen kesätyttö läpikotaisin, talvisessa kunnon
pakkaspäivässä on vain jotain ihanaa. Se saa maailman näyttämään jotenkin kauniimmalta.
Rupattelin Artulle omaan tapaani niitä näitä, vaikka ori tuskin minua ymmärtää. Reippaassa käynnissä siirryttiin metsäpolulta
sivutielle, keräsin ohjia ja annoin orille merkin lähteä ravaamaan. Arttu siirtyi reipahkoon raviin, kaarsi tapaansa kaulansa ja
vilkuili oikealle puolella niinkuin joka kerta samassa kohtaa. En tiedä mikä siinä kohdassa saa orin vähän jännittymään, mutta johtuu
varmaan siitä puiden lomasta pilkottavasta vanhasta vajasta. Ravailtiin pitkä pätkä ja hiekkatien vaihtuessa leveämpään tiehen nostin
laukan. Siinä auringon paisteessa laukatessa ei vaan voi olla hymyilemättä ja siinä onnellisuudessani annoin orin siirtyä vain yhä
lujempaan vauhtiin ja kohta mentiinkin sitten ihan täysiä. Laukkapätkän jälkeen ravailtiin hetki rauhallisesti ja siirryttiin lopuksi
käyntiin.
Kun pääsimme takaisin tallille, riisuin orin varusteet, kannoin sille heinät karsinaan ja jätin sen rauhassa syömään. Ori hikosi
reissulla jonkun verran, joten se sai vielä kuivatusloimen niskaan. Sovimme vielä tallityöntekijän kanssa, että hän vie orin tarhaan
sen syötyä ja kun on kuivunut kunnolla. Pakkailin omat kamani sekä siivosin jälkeni, jonka jälkeen lähdin kotia kohti, jossa minua
odotti kuuma kuppi kaakaota ja paksu peitto.
31. elokuuta 2014 - Estevalmennus, valmentajana Sani
Vesisateen kastelemalla kentällä tepasteli komeaakin komeampi suomenpienhevosori. Ravi oli hieman löysän näköistä ja huomautinkin
ratsastajalle heti asiasta. Pian ravi muuttuikin paljon reippaammaksi ja pääsin rakentamaan rataa. Kokosin kentän toiselle pitkälle
sivulle neljän esteen sarjan, jossa oli vaihtelevan kokoiset välit. Toiselle pitkälle sivulle kokosin vielä innarin veryttelyesteeksi.
Kun ratsukko oli verytelty hyvin ja ori oli saatu heräämään aloitimme hyppäämisen. Olin jättänyt innarista ensimmäisen esteen vielä
maapuomeiksi, ja toinen oli pieni pysty. Este sujui hyvin ja korotin vielä etummaisen pystyksi. Jatkoimme tämän sujuessa sarjalle,
jonka ensimmäinen este oli ristikko ja viimeinen pieni okseri. Ensimmäinen kerta sujui hyvin ja korotinkin melko reippaasti esteitä.
Toisella kertaa ori tuli hieman levottomasti ja liian reippaassa laukassa, seuraavalla kertaa ratsastaja sai ihan tosissaan pidellä
ratsuaan. Kerroin ratsastajalle muutaman vinkin, jolla vauhtia saisi hidastettua ja korotin taas hieman esteitä. Nyt sujui paljon
paremmin, vaikka vauhdissa oli vielä hieman hiomista. Toistimme harjoitusta muutaman kerran ja vähitellen suoritus muuttui paljon
paremmaksi. Arttu näytti nauttivan todella paljon tehtävästään ja heitä oli mukava valmentaa.
16. elokuuta 2014 - Estevalmennus, valmentajana Jasmin
Tänään vuorossa Jenny ja Arttu. Jenny ja Arttu saa lämmitellä ristikoilla jotka on sijoitettu niin, että tulee paljon käännöksiä.
Tämä ihan vain siksi, että ratsu saadaan taipumaan hyvin. Kasaan samalla heille 80cm esteitä, joiden kanssa olisi tarkoitus kokeilla
vähän radalta oikomista ajan säästämiseksi. Notkeutta tähän tarvitaan sillä ori on ehdittävä suoristamaan nopeasti. Ratsukon
aloitellessa pystyltä heidän on käännyttävä nopeasti, koska muuten he menisivät värästä suunnasta kohti okseria. Ratsukko kääntyy ja
ratsastaa kohti toista pystyä. Pystyn jälkeen tulee sarja, jossa orilta meinaa vauhti loppua kesken. Se suorittaa esteen kuitenkin
ilman virheitä. Nyt on sitten se okseri, jonka jälkeen voi hypätä sen saman pystyn josta ratsukko aloitti. Ori hyppää okserin yli.
Pysty onkin liian yllättävästi edessä ja ori vähän epäröi ennen hyppyä. Esteen yli päästään kolauttamalla puomia, joka jää
kannattimille. Annan Jennyn ja Artun lopetella.
